Troija

Odysseuksen jalanjäljet

Keväällä 1994, kun Vincin teoria Kiskon Toijasta Homeroksen Troijana tuli Suomessa julkisuuteen, alkoi paikkakunnalla innostus tehdä asialla jotain. Vaikka varsinainen usko suureen menneisyyteen ei ollutkaan kovin vahvassa, nähtiin aiheen esille tulo tilaisuutena saada kunnalle myönteistä julkisuutta aina ulkomaita myöten.

Tärkeintä kunnan itsensä kannalta oli kuitenkin se pysyvä jälki, jonka teorian innoittamat aktiiviset ihmiset saivat yhdessä aikaan, ja joka muutti Kiskon kulttuuritarjonnan ja siihen käytettäviä rakenteita pysyvästi.

Toijan kivimakasiini

Merkittävin yksittäinen tulos on Toijan viljamakasiinin kunnostus. Aluksi näyttelyitä järjestettiin ja teatteria tehtiin makasiinissa, joka oli talkoilla kunnostettu. Vuonna 1996 alettiin miettiä julkisen rahoituksen saamista makasiinin laajamittaisempaan remonttiin. Vuonna 1997 EU-rahoitusta saatiin siten, että syksystä 1997 kevääseen 1998 makasiiniin valmistui kokonainen yksi kerros, kun viljasiilot poistettiin. Lisäksi makasiiniin asennettiin lämmitys, joka pidensi rakennuksen käyttökautta kesän lämpimistä kuukausista. Saniteettitilat rakennettiin eri rakennukseen makasiinin viereen.

Toijan viljamakasiinissa järjestetään edelleen joka vuosi taidenäyttelyitä, ja siitä saadaan arvokas tila konserteille, näytelmille, runolausuntailloille ja hartaushetkiä varten.

Näytelmät

Kiskon kulttuuritarjonta sai uutta eloa myös vuosittaisista näytelmistä, josta ensimmäinen ehti valmiiksi kesäksi 1994. Toijan kaunis Helena oli Markku Toivosen kirjoittama ja Ari Wirran ohjaama, musiikista vastasi Veli Kotilainen. Näytelmä oli rento sekoitus Homeroksen ja Kalevalan sankareiden seikkailuja.

Vuonna 1995 Arto Niemisen käsikirjoittama ja ohjaama Haapaniemen linnan Neitsyt käsitteli 1500-luvun loppua, jolloin Hornin suku vallitsi Kiskoa. Kesänäytelmän kävi katsomassa yli tuhat kiinnostunutta. Koska näytelmän aihe sivusi Haapaniemen linnaa, päätettiin talkoilla siivota linnan raunioiden ympäristö niin, että historiallista paikkaa voitiin ylpeinä esitellä myös vierailijoille. Näytelmän lisäksi järjestettiin kävelykonsertteja, joissa musiikinopiskelijat saivat tilaisuuden esiintyä.

Seuraavina vuosina näytelmiä tehtiin useita. Vuonna 1996 esitettiin Arto Niemisen käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä Lukkarin rakkaus, joka perustui Kiskon seurakunnan menneisyyteen. Vuotta myöhemmin, Kiskon 650-vuotisjuhlavuonna 1997 katsojia viihdytti Ari Wirran Ravintola Satulannuppi, joka sivusi Aijalan kaivoksen historiaa.

Vuonna 1998 esitettiin EU-varoin remontoidussa kivimakasiinissa Arto Niemisen kirjoittama ja ohjaama Alla taivaan ja maan, joka sijoittuu vuoden 1918 aikaan, jota tarkastellaan kaivoskylän ihmisten kannalta.

Vuoden 1999 näytelmäksi oli valittu Kyllikki Mäntylän Raplaaja, jonka Anne Andelmin ohjasi. Kesällä 2000 esitettiin Arto Niemisen kirjoittama ja ohjaama Varpunen, joka oli sijoitettu kieltolain aikaan.

Myös teatterivierailusta saatiin Kiskossa nauttia. Kesän 2001 antia oli Hangon teatterin vierailu näytelmällä Robin Hood. Hurja seikkailunäytelmä esitettiin kivimakasiinia ympäröivässä maastossa.

Vuoden 2003 näytelmä oli Antonio Skarmetan Nerudan postinkantaja, jonka ohjasi Ari Wirta. Wirran ohjausta nähtiin myös kesällä 2004, kun Kiskossa esitettiin Seppo Parkkisen Sodankieltäjät.

Näytelmät toteutettiin pääasiassa paikallisten harrastelijanäyttelijöiden voimin. Niiden voima ja kiehtovuus perustui silti hyvään näyttelijätyöhön ja siihen, että mukana oli kaikenikäisiä teatteriharrastajia. Kiskon kesäteatterin etuna oli Toijan kivimakasiini. Kun teatteria ei tehty ulkosalla ei oltu sään armoilla, kuten monissa muissa kesäteattereissa.

Seuraava sivu

In English