Troija

Tarinat fiktiona

Antiikin kreikkalaiset uskoivat, että Homeroksen tarinat perustuivat todellisiin tapahtumiin. Tarinoiden Troijan sotaa he uskoivat käydyn joko 1200- tai 1100-luvulla e.Kr. ja Troijan arveltiin olevan jossain Dardanellien lähistöllä Luoteis-Turkissa.

Modernin ajan alkuun mennessä oltiin päädytty ajattelemaan, että tarinat olivat sepitteellisiä, eivätkä perustuneet todellisiin tapahtumiin. Monet tutkijat ajattelevat edelleen, että Homeroksen tarinat olivat sekoitus erilaisia pronssikauden ja mykeneläisen kauden kreikkalaisten keskuudessa syntyneitä valloitus- ja sotaretkitarinoita.

Myöhemmin eläneet kreikkalaiset runoilijat muokkasivat eri versioita Homeroksen tarinoista. Myös tunnettu roomalaisrunoilija Vergilius käsittelee tarinoita Aeneis-eepoksessaan.

Heinrich Schliemannin vuonna 1870 tekemät löydökset Turkin Hissarlikissa saivat monet uskomaan, että Troija oli löydetty ja että Troijan sota todella tapahtui. Vaikka Schliemannin löydökset ovat merkittäviä mykeneläisen kulttuurin ymmärryksen kannalta, eivät kaikki pidä todennäköisenä, että ne todistavat tarinoiden Troijan sijainnista.

Ne, jotka uskovat Troijan sodan todellisuudessa tapahtuneen, sijoittavat sen johonkin 1300- ja 1200-luvun e.Kr. välimaastoon. He pitävät todennäköisenä, että sota käytiin ja että sen näyttämönä oli joku Troijan tapainen kaupunki, joka täysin tuhoutui sodan seurauksena.

Troijan sota on kreikkalaisten mielissä eräs heidän historiansa käännekohta. Vaikka sodan osapuolina ei varsinaisesti ollut kansaa nimeltä kreikkalaiset, vaan mykeneläiset, pidetään sitä kuitenkin ensimmäisenä tilanteena, jossa kreikkalaiset taistelivat yhtenä kansana. Tosin tämä yhtenäisyys oli ehkä varsin suhteellista, sillä alue jakautui useisiin kaupunkivaltioihin.

Tämä käsitys Troijan sodan merkityksestä kreikkalaisille johtuu juuri Homeroksen tarinoista. Monille nämä Troijan sotaa kuvailevat tarinat ovat kreikkalaisten kollektiivisen identiteetin perusta.

In English